Lifestyle,  Sisustus,  Yleinen

Flunssaa, tentti tuskaa sekä asuntotarjous.

Heippa! Vitsi mikä viikko tässä on taas ollut takana. Ensinnäkin rupesin taas viime viikonlopun aikana saamaan flunssan oireita, ja maanantaina oli vuorossa koronatesti nro 2. Tiistaina ääni oli jo aika lailla kokonaan poissa ja hengitys hieman raskasta. Kuumetta ei onneksi kuitenkaan noussut, mutta päänsärkyä on valitettavasti riittänyt lähes joka päivälle.

Keskiviikkona tuli koronatestin tulokset, ja se oli onneksi normaali. Ääntä tosin ei tunnu tulevan edelleenkään juurikaan ja hengästyn jo puhuessa. Terveysasemalla ei oltu kovinkaan innokkaita ottamaan minua vastaan, ymmärrän toki osittain tämän, työskentelen osastolla, jossa on koronaa ja se aiheuttaa pelkoa toisissa. Mutta olisihan se mukava, jos noi keuhkot kuuntelisivat ja katsoisi, ettei ole angiina tai muuta vastaavaa sitten, saisi mahdollisen lääkityksen ja pääsisi takaisin terveeksi ja töihin.

Bohemian home

Niin ja tämä sairastelu, se vaikuttaa myös ikävästi viimeisiin kursseihin, joista osa pitäisi olla valmiina huomenna. Ei muuten ole. Osa tehtävistä pitäisi videoida ja äänittää omaa puhetta. Niin kuin millä äänellä.

Onneksi ei näillä kursseilla oikeasti ole niin hätä. Minulla on lokakuuhun asti aikaa, mutta olisin halunnut saada ne nyt valmiiksi, kun kerran aloitinkin ne. Harmittaa vähän. Onneksi saan kuitenkin osan tehtyä ja se pahin, ruotsin, se on suoritettu tänään loppuun saakka. Säälin ehkä hieman opettajaa, kun hän yrittää saada selvää mun ajatuksista, kurssin tehtävien suhteen 😉

Niin siis olen lukenut ja käyttänyt ruotsin kieltä viimeksi n 30 vuotta sitten. Joten ymmärtänet varmaan miksi tämä ei ole niin iisi homma mulle.

Niin ja kiitos muuten tuhannesti kaikille, jota tsemppasitte mua instan puolella, se on nyt tehty!

Niin ja muistatko, kun kerroin aiemmassa postauksessa meidän haaveestamme päästä muuttamaan rivariin tai paritaloon, kuudentoista vuoden kerrostaloasumisen jälkeen. No en olisi ikinä uskonut mutta saimme jo viikossa asuntotarjouksen, ihan meidän läheltämme suht uudesta rivitalosta. Vitsi kuinka riemuissaan me olimme. Tuntui etten malta pysyä nahoissani ja sovin jos samantien muuttoauton ja kantajat valmiiksi tulevalle muuttopäivälle, joka olisi ollut parin viikon päästä jo.

Katseltiin sen päivän aikana moneen otteeseen asunnon pohjapiirrustusta, joka vaikutti ihan kivalta. Ja mikä ihaninta tässä olisi se pitkään kaipaamani oma piha ja vielä talon päätyasunto! En voinut uskoa, että meillä kävisi näin hyvä onni.

Sovittiin asuntonäyttö seuraavalle päivälle ja olin kuin tulisilla hiilillä odottaessani, että kello tulisi puoli kolme ja näkisimme uuden kotimme.

Kun ajettiin tulevan kodin parkkikselle tuli ensimmäisen kerran hieman hämmentynyt fiilis. Taloyhtiö oli suht uusi, mutta kaikkialla oli epäsiistiä. Työnsin ajatuksen sivummalle ja päätin antaa mahdollisuuden. Ei muuta kuin positiivisin mielin katsomaan sitä kämppää. Asunnossa ihastuin heti ensin tilavaan eteiseen ja siitä avautuvaan näkymään, joka johti olohuoneeseen ja takapihalle. Siinähän ne ilon aiheet sitten aika lailla olivatkin.

Yritettiin silti kiertää asuntoa hyvällä mielellä, mutta se mieliala laski meillä jokaisella mitä pidempää siellä olimme. Kierrettiin kämppä pariinkin otteeseen, etsien hyviä fiiliksiä, mutta ei. Kaikista pahin oli keittiö. Mitään niin epäkäytännöllistä en ole nähnyt. Perheasunto, jonne ei keittiöön mahdu edes pöytää, ja hella oli aivan oven edessä. Eli jos kokkaat muut ei pääse keittiöön. Keittiössä ei ollut lainkaan laskutilaa ja kaikki hellat, lavuaarit ym. niin huonossa kunnossa, etten ole moista nähnyt.

Kylppäreissä oli se plussa tosin, että niissä molemmissa oli suihku. Tosin ne olivat niin pienet, että koko kylppäri kastuu, kun menet suihkuun. Vaatehuone tosin oli valtava ja sitä jään todella kaipaamaan.

Kun päästiin autoon, käännyttiin kaikki katsomaan toisiamme. Tiesin jo kysymättäkin, ettei kukaan meistä saanut sitä fiilistä, joka kertoo, että tämä on meidän tuleva koti. Se on jonkun toisen, mutta ei meidän.

Kysyin silti lapsilta ja mieheltä, että haluaisivatko he muuttaa sinne. Ei, tuli kuin yhdestä suusta. Kyse ei ole siitä, että olisimme nirsoja, että haluaisimme hienomman asunnon. Meillä on tällä hetkellä koti, joka on hemmetin paljon vanhempi ja kaipaisi monenmoista remonttia, mutta tämä tuntuu kodilta kaikesta huolimatta ja tässä on se keittiö, jossa istua aamuteellä ja lapset, he rakastavat leipoa-täällä he pystyvät tekemään sen.

Toki, jos sellainen meille sopiva koti tulee vastaan, muutamme, mutta siihen asti jatkamme asumista tässä missä on oltu jo pieni ikuisuus.

3 Comments

  • Satu

    Voih, tiedän niin hyvin tuon tunteen, kun menee katsomaan suurin toivein jotain asuntoa, ja sitten se onkin hirveä pettymys. 🙁 Mutta se oikea tulee vielä ihan varmasti kohdallenne. <3

    Ruotsi on kyllä maailman pelottavin kieli! Mutta hieno homma, että selvisit kurssista kunnialla. 🙂

    Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa!

  • Outi

    Pikaista paranemista ja kurjaa tuo sairastelu.
    Voihan rähmä tuon asunnon kanssa. Kyllä se niin on, että sydämessä heti tuntee sen itselleen sopivan kodin.
    Mukavaa tulevaa viikonloppua sinulle ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *