Yleinen

Kaksi kuukautta poissa

Aika lailla kaksi kuukautta siihen meni, kun viime kerran olen täällä blogin puolella pyörähtänyt. Tosin tauko ei koskenut pelkästään blogia, sillä en ole ollut millään tavalla erityisen aktiivinen muissakaan somekanavissa. Tämä ei ollut mitenkään suunniteltua, mutta aika vaan vierähti, enkä edes kaivannut kirjoittamista tai somea ylipäätänsä, tuntui ettei vain ollut yhtään mitään sanottavaa, eikä varsinaisesti mikään houkutellut edes avaamaan konetta enää vapaapäivänä tai työpäivän jälkeen, joten varmasti arvata saattaa, en ole myöskään lukenut kenenkään blogeja tuona aikana, eli olen todellakin ollut tauolla kaikesta tästä ja on ollut hyvä olla just näin.

Mitä siinä parissa kuukaudessa on sitten tapahtunut? No ei oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta toisaalta paljonkin. Mutta pääsääntöisesti sitä perusarkea, josta olen nauttinut suunnattomasti.

Työni on tuntunut tosi hyvältä ja mielekkäältä ja ne ihmiset siellä on ihan huippuja, sellaisia, jotka saavat sulle sen fiiliksen, että kuulut just tänne. Ja vaikka välillä paahdetaankin pitkiä työputkia ja ollaan kotona vasta hyvin myöhään illalla ja niin väsyneinä, ettei naamaansa jaksa enää pestä, niin se on sellaista hyvää väsymystä silti, sellaista onnistumisen tunnetta.

On toki ollut myös hyvin ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita, sillä korona rajoitusten vuoksi jääkiekko, joka on ollut iso osa elämäämme lähes koko Saken olemassolo ajan, on jäänyt tauolle jo viime marraskuun puolella. En voinut käsittää kuinka paljon sitä kaipaa, nyt kun sitä ei ole. Mutta siihenkin tottuu pikkuhiljaa ja niihin ylimääräisiin tunteihin, joita päivässä on nyt hyvin monta. Ensin mietin, että mitenhän noi kundit oikein selviävät tällaisesta kauden keskeytymisestä, mutta huoli oli turhaa, he ovat keksineet muuta hyvää tekemistä, kuten katukoris. Liikunta kuin liikunta tekee hyvää kropalle ja mielelle.

Kevään kukat
Päivän asukuva

On ollut myös super ihanaa, kun aikaa on ollut enemmän ihan koko perheen kesken. Minä kun olen ainut, joka on tällä hetkellä duunissa kodin ulkopuolella. Mies on tehnyt töitä kotoa käsin ja Verbulla on ollut etäkoulua vaikka kuinka kauan. Vaikka luulisi, että tässä alkaisi toisen naama jo kyllästyttää, niin yllättäen ei. Paremminkin tuntuu, että ollaan oltu kaikki enemmän läsnä, juteltu, kuunneltu ja naurettu.

Toki on hurja ikävä läheisiä ja ystäviä, osaa heistä i ole tullut nähtyä vuoteen, mutta onneksi on puhelimet, jotta voi soittaa kuulumiset. Ollaankin ystävien kanssa soiteltu tunteja kestäviä puheluja ja äidin kanssa soitetaan joka toinen päivä, vaikka ei se läsnäoloa korvaa, mutta hyvän mielen se saa aikaiseksi kuitenkin.

Niin meillä on tällä hetkellä myös koira! Tosin hoidossa vaan, mutta kuitenkin ja on ihan mahtavaa, ettei Veeran allergia enää vaivaa ja voidaan nauttia 17-vuoden tauon jälkeen jälleen koirasta huushollissa. Kerron siitä teille vielä ihan uudessa postauksessa, sillä nyt tuntuu hyvältä kirjoittaa-pitkästä aikaa.

Leppoisaa sunnuntaita murut, minä valmistaudun sinne töihin lähtöön ja jätä perheen nauttimaan vapaapäivästä kera rahkapiirakan, jonka eilen illalla vielä leivoin piiitkästä aikaa. En edes muuten muista koska olisin rahkapiirakkaa tehnyt.

4 Comments

  • Maarit / Sopusointuja

    Heissan <3
    Olipa ihanaa huomata että uusi kirjoitus oli putkahtanut blogiin! Arvostan kovasti sitä, että olet antanut olla, kun ei ole ollut kirjoittamisen inspistä tai somenkaipuuta. Some vie paljon aikaa, liiankin paljon, ja olen itsekin ollut armollinen itselleni ja vähentänyt täällä pyörimistä.
    Nautitaan kevään tulosta, vaikka nyt onkin niin hitsin kylmää… Mutta jos jää odottamaan lämpimiä ilmoja, hurahtaa kohta kevätkin ohi ☀️

    • Souliina

      Heissan sinullekin<3

      Some vie tosiaan paljon aikaa ja kun on vielä kokopäiväisesti tai iltaisesti töissä ja muukin elämä hoidettavana, on joskus vaan laitettava asiat tärkeysjärjestyksen ja mietittävä mihin sen aikansa panostaa. Ja varsinkin kun mennyt vuosi oli ehkä elämäni raskain, on ollut hyvä vetää hieman henkeä ja kerätä voimia. Uskon, että niitä juttuja alkaa pikkuhiljaa tännekin tippumaan enemmän, kun inspiraatio kuvaamiseen ja kirjoittamiseen syntyy luonnostaan. Väkisin tekeminen on turhaa.

      Tosiaan nautitaan kevään tulosta ja lisääntyvästä valosta, ihanaa viikonloppua ja kuullaan taas<3

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *