Lifestyle,  Yleinen

Kuulumisia kuluneilta viikoilta

Heissa ja tässä hieman kuulumisia kuluneilta viikoilta. Ajattelin, että niputan nyt tähän samaan postaukseen viimeisen kolmen viikon kuulumiset, sillä tiedän, ettei aika riitä taas seuraavaan pariin viikkoon istua koneella kirjoittelemassa.

Mutta siis päällimmäisenä on ollut ajatuksissa ja tekemisissä varmasti tuleva muutto. Muutamme siis ensi viikolla, ja tämänhetkisessä kodissa on touhua riittänyt, tai olisi riittänyt enemmänkin, mutta sattuma taas puuttui peliin ja hieman rauhoitti ruljanssia.

Mieheltäni leikattiin noin kk sitten molemmat silmät ja hän ei tietenkään saanut nostella mitään painavaa ja muutoinkin leikkauksesta toipumiseen tai yleensäkin siihen et kehtasi näyttää naamaansa kodin ulkopuolella, meni parisen viikkoa.

No minä ajattelin, että eipä hätää pystyn kyllä pakkaamaan ja tekemään pienet rempat tässä kämpässä ihan yksinkin, kuten tapettien poistot, maalaukset ym, samoin kun suursiivouksen. No alku menikin lupaavasti, kunnes viikko miehen leikkauksesta rupesi minun silmä oireilemaan kesken työpäivän. Ensimmäinen ajatus oli, että ei helkatti nyt, ihan milloin muulloin tahansa, mutta ei nyt!

Toinen ajatus oli, että ollaan kyl oltu hiton kauan yhdessä., kun samat vaivatkin alkaa samaan aikaan.

No niin, siis mun oikeassa silmässä alkoi yhtäkkiä aamuvuoron aikana salamoimaan ilman mitään ennakkovaroituksia. Ajattelin ensin, että se menee kyllä ohi, nyt en vaan ehdi sairastaa ja työpäiväkin on vielä edessä. Sain sitkuteltua iltapäivään asti, jonka jälkeen oli pakko lähteä käymään lääkärissä. Tähän ehkä hieman auttoi osastomme sairaanhoitajan kanssa käyty keskustelu, jota ei välttämättä naurattanut mun vitsailu ja tekemäni diagnoosit mun terveyteni tilasta.

Okei oli ihan hyvä, että menin sinne lääkäriin, sillä siellä todettiin, että lasianen on irtoamassa silmästä. Lasiaisen irtoaminen itsessään ei ole vaarallista ainostaan akuuttivaiheessa ärsyttävä vaiva, mutta siinä on vaara niin kauan ennen kuin lasiainen on irronnut kokonaan, että se tekee verkkokalvoon repeämän ja se sitten onkin jo eri juttu ja vaatii välittömän leikkauksen.

Tällä hetkellä tilanne on aika lailla sama kuin aiemmin, lasiainen roikkuu puoliksi kiinni ja odotellaan mitä tuleman pitää.

Ehdin täyttää viime viikolla myös vuosia ja kun minusta on kyse, ei sekään päivä mennyt ehkä ihan putkeen 😀 Lähdin nimittäin aamulla koiran kanssa lenkille, ja kun ylitimme puisen sillan, joka oli tietysti märkä ja täynnä lehtiä, jotka olivat liukkaat kuin luistinrata ja mulla tennarit jalassa, joidenka pohien pito oli arvatenkin nolla. Arvaattekin varmaan jo miten kävi?

Jep! Lensin kaaressa, polvien kautta oikealle olkapäälle, sivuluisussa kyljelle ja tietty onnistuin siinä rytäkässä jotenkin ottamaan vielä käsillä vastaan. Olen varma, että niillä volteilla olisin voittanut vähintää voimistelun piirinmestaruuskisat leikiten. Koira katseli mua pää kallellaan, kun kömmin sadatellen sillalta ylös, että etsitkö mulle keppiä vai miksi pysähdyttiin.

Ensimmäisenä piti tietysti heti varmistaa, että näkikö kukaan ja sen jälkeen jäin kuulostelemaan, että olenko vielä yhtenä kappaleena ja kelasin mielessä, että mitäs sidostarpeita sieltä kotonta löytyikään.

No luita ei sentään mennyt poikki, mutta kyllä tässä on viikon ajan tiedetty, ettei kroppa ole enää kakskymmpisen 😉

Perhe vielä nauroi, että aloitin pakkaamaan ja pesemään kaappeja jo reilu kuukauden ennen muuttoa, että miksi ihmeessä näin aikaisin! Taisivat saada ihan konkreettiset selitykset 😉

Ei tää kolme viikkoa sentää ihan katastrofaalinen ole ollut, vaikkei paljon puutu. Olen innostunut käymään vaeltamassa, tai oikeastaan retkillä. Ei noita lenkkejä varmaan vielä ihan vaellukseksi voi kutsua, mutta sellaisilla n 3-4h patikoinnilla Nuuksiossa viikonloppuisin. Ollaan menty joka kerta eri reitille, kuljettu upeita polkuj,a jotka kulkevat upeiden vesistöjen vierestä, kiivetty ylös kallioille ja ihailtu järjettömän upeita maisemaia, grillattu makkaraa laavussa muiden retkeilijöiden kanssa ja yksinkertaisesti nautittu luonnosta.

Täytyy muuten sanoa, että en ole missään tavannut niin ystävällistä porukkaa kuin noilla poluilla. Joka ainut tervehtii toista hymyssä suin. Korjaa roskansa pois ja antaa toiselle tilaa, heti kun on omat makkarat paistettu. Mutta ihan parasta on nimeomaan tuo tervehtiminen voi, kun muistettaisiin se muuallakin <3

One Comment

  • Outi

    No huh huh, onpa ollut tapahtumarikkaita päiviä siellä. Yritähän nyt ottaa rauhassa, että ei mitään vielä pahempaa sattuisi ja tsemppiä muutenkin muuttopuuhiin <3

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *